Lämmittelyjä

Joku juttu siinä on, ettei ensimmäistä päivää Roomassa voi viettää ahnehtimatta: kaikki paikat pitäisi päästä näkemään heti. Iltaan asti onnistuimme sentään välttämään Forumin ja Colosseumin seudun, mutta ennen ruokailua piti kuitenkin käydä vielä tsekkaamassa nuo yövalaistuksessa. Hyvä puoli: varmaan lähemmäs 20km kaupunkikävelyä. Huono puoli: turvonneet ja rakkoiset jalat.

Eilisestä jalkapalloideasta innostuneena rupesin ylipuhumaan miestä seuraksi matsiin. Kauniimpi puolisko kun ei kyseisestä lajista juuri perusta. Eipä mies ole edes koskaan käynyt potkupallo-ottelussa, mikä aukko sivistyksessä on toki syytä korjata.

Hyvin lievän suostuttelun jälkeen suuntasimme Piazza Colonnalle, jolla ainakin yksi AS Roman faniputiikeista / lipunmyyntipisteistä sijaitsee. Hetken väärässä jonossa seistyämme opastivat ystävälliset paikalliset meidät oikeaan jonoon ja saimme ensi tiistain Roma-Chievo-ottelun liput handuun. Olin jo valmistautunut maksamaan normihinnan, mutta peniksettömän sukupuolen edustajana kuuluinkin tietysti erityisryhmään, joka saa lippunsa muutamaa euroa halvemmalla.

Liput hankittuamme istahdimme jäätelöt kädessä  ihailemaan pylvästä, jonka mukaan Piazza Colonna on saanut nimensä.

Allekirjoittaneen latinantaidot loppuivat (taas) kesken pylvään tekstin ymmärtämisessä, mutta kotisanakirjan avulla vapaasti käännettynä siinä lukenee suurin piirtein että Paavi Sixtus laitatti roomalaisten apostolin, pyhän Paavalin kullatun patsaan pylvään nokkaan vuonna 1589. Jos joku latinaa paremmin taitava tätä lukee, niin korjatkoon. Yritän muutenkin tässä omaksi ilokseni käännellä niitä tekstejä, joita kiveen hakattuna vastaan tulee.

Kotimatkalla tuli sitten kuitenkin käytyä Piazza di Spagnan kautta,  kävin lääppimässä rapsutuksenkaipuista pollea.

Siitä vielä Pietaria moikkaamaan Vatikaanin puolelle ja navigointivirheen takia Janiculum-kukkulan kautta kotiin.


Illalla, kuten todettua, kävimme vielä ihailemassa yövalaistua Forum Romanumia ja Colosseumia.

Colosseumin edustalla setä otti kuvaa punaisesta autosta, ja minä otin kuvaa sedästä.

Tänään kohteena oli Capitolinus-kukkulan museo, jonka oli molemmille uusi tuttavuus. Museo oli hieman yllättäen sisustukseltaan aika moderni.

Kokoelma kuitenkin on taattua antiikkikamaa: täältä löytyy muun muassa alkuperäisversiot  kuuluisasta susipatsaasta

 ja Marcus Aureliuksen ratsastajapatsaasta, jonka kopio seisoo Michelangelon suunnitelman mukaan keskellä Piazza del Campidogliota. Museon patsasvalikoima oli muutenkin hyvin laaja. Täällä iski taas Roomalle tyypillinen överiys: kaikkea on niin paljon, ettei yhdellä kerralla ehdi millään absorboida kaikkea.

Metsästäjät: lounaaksi on kanaa, kalaa, kinkkua ja riikinkukkoa.

Kävimme myös kääntymässä Vittorio Emmanuele II:n monumentilla ja sen vieressä sijaitsevassa Santa Maria in Aracoelin kirkossa, jonka erityispiirteenä voisi mainita kauniit kristallikruunut. Kirkosta löytyi myös suosikkini katolilaisista kapineista: kynttiläautomaatti. Ohessa demonstraatio tämän mahtavan ja hyödyllisen laitteen toiminnasta.

Mies käytti tilaisuuden hyväkseen naljailemalla minulle siitä, miten tässä tuli paatunut ateisti lahjoittaneeksi rahaa kirkolle. Hyväksi onneksi kuitenkin roomalaiskatolisen kirkon jumala poikkeaa luterilaisesta nihkeilijäjumaluudesta siinä, että tämä eteläeurooppalainen versio ymmärtää rahan päälle. Euron panoksella saimmekin hyvää johdatusta: herra opasti meidät kirkon takaosasta portaille, jotka veivät suoraan Piazza del Campidogliolle.  Näin vältimme etukäteen pelkäämämme ylimääräisen “portaat ylös – portaat alas” -veivauksen. Pidimme tätä varsin hyvänä vaihtokauppana ja asioimme Hänen kanssaan mielellämme uudestaankin.

Loppuun vielä kuva varsin ihastuttavan asuntomme keittiöstä.