Napoli

Roomassa ja Napolissa näkee kummassakin ihmisiä, jotka ovat läskejä, kovaäänisiä ja pukeutuvat huonosti. Roomassa niitä sanotaan jenkkituristeiksi. Napolissa niitä sanotaan ihan vaan napolilaisiksi.

On se kyllä kumma kaupunki. Meluisa, likainen, kuhiseva. Ja ihan kiva siellä on käydä kääntymässä, mutta kyllä se on jonkinlainen helpotus, kun sieltä lähtee pois.

Puksuttelimme keskiviikkona päivällä Napoliin, jonne Roomasta ei kestä junalla kuin puolisentoista tuntia. Esim. reissun Roomasta Pompeijiin tekee hyvinkin päivässä, jos jaksaa herätä aikaisin aamulla. Käytimme keskiviikon kierrellen Napolin katuja ja väistellen liikennettä. Kaupungista löytyy kyllä sieltä täältä myös kauniita kohtia.  

Yleisesti Napoli näyttää kuitenkin, sori nyt vaan Turkki, mutta aika turkkilaiselta. Parhaiten kaupungissa mielestäni pärjääkin, kun hyväksyy sen tosiasian, että Napoli ei ole länsimaa, eikä siltä näin ollen kannata turhaan mitään länsimaalaisuutta odottaakaan.

Proseccoa muovilasista satamassa

Pizzat testattiin pariinkin otteeseen, hyviä olivat. Eilen tutustuimme arkeologiseen museoon. Varsinkin Pompeijista peräisin olevat frescot ja kaikenlaiset pikkuesineet olivat todella näkemisen arvoisia. Kyllä se on hyvä, että Vesuvius purkautui 79 ja tappoi tuhansia ihmisiä, sillä nyt pääsemme ihmettelemään heidän arkipäiväisiä tavaroitaan, jotka muuten olisi aika hajottanut.

Valitettavasti arkeologisen museon näyttelyesineitä ei oltu mitenkään kattavasti esitelty (ainakaan englanninkielisin) tekstein, joten aika arvailun varassa mentiin. Muutenkin itse museon tila tuntui olevan vähän niin sun näin, mutta toisaalta, se on Napolissa, joten mitään muuta ei oikein voisi odottaakaan.

Museosta poistuessamme totesimme kellon olevan sen verran vähän, että ehtisimme vielä käydä “maanalainen Napoli”-kierroksella, jonka olimme huomanneet aikaisemmin. Kierroksen aikana käytiin maanalaisissa akvedukteissa / vesisäiliöissä ja kurkattiin Napolin roomalaisen teatterin säilyneitä osia.

Siihen nähden, että nähtävää ei ollut niinkään paljon, oli kierroksesta saatu kohtalaisen viihdyttävä. Muistettavin kohta oli ehkä klaustrofobiatunneli, eli kynttiläsaattue sellaiset 100 metriä pitkässä, kapeassa tunnelissa, jossa paikoin mahtui hädin tuskin kulkemaan sivuittain.

Kierroksen toisessa osassa tutustuttiin siihen vähään, mitä Napolin antiikinaikaisesta teatterista on löydetty. Teatterin päälle ja ympärille on rakennettu ajan kuluessa asuintaloja, joista joihinkin asuntoihin pääsimme sisälle. Kuten saimme todeta, on aikojen saatossa osia teatterista purettu ja lopun päälle rakennettu kerroksittain lisää. Lisäksi koko teatteri on yhä käytössä olevien asuinrakennusten sisällä, joten ei sitä oikein voida kaivaakaan esiin.

Tässä olikin sitten meille riittävästi Napolia, jonka jälkeen Rooma vaikuttaa rauhan ja järjestelmällisyyden tyyssijalta. Täytyy todeta kuten italialainen junalippuautomaatti pieleen menneen luottokorttitransaktion jälkeen: “An error has occurred, anything has been charged”.