Ostia

Keskiviikkona päätimme epävaikaisesta säästä huolimatta ottaa paikallisjunan Ostiaan, tai tarkemmin Ostia Anticaan, eli antiikin Rooman satamakaupunkiin. Tässä on kohde, jota voisi suositella niillekin roomankävijöille, joita historia ei edes liiemmin kiinnosta. Ostiassa nimittäin on tallella kokonainen autioitunut kaupunki, ja pinta-alaan nähden turisteja on hyvin vähän. Rooman keskustasta paikan päälle pääsee alle tunnissa.

Kaupungissa pääsee liikkumaan jokseenkin vapaasti, lähinnä pääsy sortumisvaarassa oleviin rakennuksiin ja katoille on estetty. Täällä siis pääsee leikkimään vähän Indiana Jonesia ja tutkimaan kaupunkia vapaasti.

Välillä tuntuu, että vähän liiankin vapaasti

Vaikka näkyvillä on antiikinaikaisia frecsoja ja mosaiikkeja, on Ostiassa kokonaisuus silti tärkein: kaupungissa kävellessään voi kuvitella, miltä se on loistonsa päivinä näyttänyt ja saada edes aavistuksen siitä, millaista elämä ajanlaskun alussa olisi voinut olla. Lisäksi paikan laajuus on aika vaikuttava. "V*ttu tää on iso!" pääsi allekirjoittaneen suusta useampaankin kertaan, vaikka olin rauniokaupungissa  jo aikaisemminkin vieraillut.

Kierreltävää olisi vaikka kuinka, tai siis tarkemmin sanoen oikeastaan kaupungillisen verran. Kiinnostavaa on esim. käydä  tavernassa, jonka seinältä löytyy yhä “ruokalista”. Koska henkilökunta oli baarista lähtenyt jo joitakin satoja vuosia sitten, turvauduimme ruuan ja juoman suhteen omiin eväisiin ja piknikkasimme raunioden keskellä.

Eilen sitten saapuikin kavereita Suomesta. Viikonloppuna ohjelmassa on siis lyhytelokuvan tekemistä. Ainakin.