Pukuostoksia ja vieraita

Perjantaina mies yllätti ja ehdotti itse pukukaupoille lähtemistä. Ajattelimme tehdä pienen iltapäiväkävelyn “ihan tossa lähellä” sijaitsevaan kauppaan. Valitettavasti kartanlukija oli erehtynyt Tiberin mutkasta ja näin ollen päädyimme yllättäen kävelemään päälle kymmenen kilometriä jonnekin Eurin suuntaan.

Taaperrettuamme enemmän ja vähemmän epämääräisten asuinalueiden läpi aloin jo ajatella, että tässähän saa olla onnellinen, jos päästään hengissä kotio, mutta mitään pukua täältä ei kyllä löydy. Mutta niin vain siellä olikin esikaupungin syleilyssä pukineliike, jonka räätäliomistaja sovitteli hääpuvun miehen päälle. Lopulta omistajan lisäksi hommaa oli ihmettelemässä pari myyjää ja yhden myyjän vaimo, joka ystävällisesti tulkkasi italian ja englannin välillä ja taisi pistää iloisesti vielä vähän omia juttujaan tulkkauksiin mukaan.

Jollain tavalla meitä on varmasti kusetettu. Sen verran iloiselta omistaja vaikutti kaupat solmittuaan. En oikein tiedä, mitä tapahtui, koska me taas olimme nettitutkimusten perusteella varautuneet kalliimpaan hintaan ja koimme siis tehneemme hyvät kaupat. Puku jäi vielä loppumuokattavaksi kauppaan, joten ehkä huijaus paljastuu siinä vaiheessa, kun mies saa (jos saa?) sen haltuunsa. Oli miten oli, alkaa näyttää siltä, että minun ei tarvitse mennä farkkuihin pukeutuneen miehen kanssa naimisiin.

Lauantai toikin sitten miehen vanhemmat meille kylään. Tosi mukavaa, kun on vieraita. Olemme kuunnelleet täällä lähinnä toistemme juttuja, ja vaikkei niissä mitään vikaa olekaan, niin on välillä hauskaa päästä juttelemaan muidenkin kanssa.

Lauantaina lähdimme vihdoin kiertelmään Palatinusta. Vaikka olin varustautunut opaskirjan kanssa, niin totesin saman minkä ennenkin: Palatinuksen rakennuksia on jotenkin tosi vaikea hahmottaa. Melkein ottaisin opastetun kierroksen, jos sinne menisin uudestaan.

Vieraiden ehdotuksesta käytiin myös Da Enzo -nimisessä ravintolassa Trasteveressä. Paikka on todella suosittelemisen arvoinen: perinteistä roomalaista ruokaa, mutta erittäin hyvin valmistettuna ja jopa edullisemmin kuin turisteille suunnatuissa bulkkiravintoloissa.  Ravintola oli ymmärrettävästi myös hyvin suosittu, joten varaus on suositeltava.

Sunnuntaina söimme sitten taas Ditirambossa, joka ei pettänyt tälläkään kertaa. Itse olin erittäin tyytyväinen varsinkin lakritsalla maustettuun naudanposkeen. Seurueen jälkiruokaintoilija taas kehui jälkkäreitä vuolaasti. Niitä on muuten ravintolassa tarjolla melko pitkä listallinen, jokainen omine suositusviineineen.  Jos nyt jotain negatiivista pitää mainita, niin tarjoilijoita oli ruokailijoihin nähden liian vähän, mikä aiheutti kohtuuttoman pitkiä odotusaikoja.

Vierailut jatkuvatkin sitten aika pian, kun kasa kavereita lennähtää tänne ensi viikonlopuksi. Aikeenamme on osallistua myös uneton48-kilpailuun, jossa haasteena on tehdä lyhytelokuva 48 tunnissa. Olemme osallistuneet kisaan jo parina aikaisempana vuotena, ja harmittelimme hieman, kun se meinasi jäädä reissun takia tältä vuodelta väliin. Onneksi kuitenkin osa aikaisemmista tiimikavereista (ja yksi uusi) ovat nyt tulossa tänne, joten emmeköhän me jonkin häitäisen leffantekeleen saa riivittyä kasaan. Toki välissä voisi yrittää ehtiä vähän jotain muutakin.