Ruuasta ja syömisestä

Italiassa vierailleille tämä on tietysti tuttu juttu, mutta kuitenkin. Italialaiseen ateriaan noin niinkuin perinteisesti kuuluu neljä ruokalajia. Antipasto vastaa sitä, mitä Suomessa yleensä alkuruuaksi mielletään. Primo, eli ensimmäinen ruokalaji on pastaa, risottoa, gnocchia tai keittoa. Secondo, toinen, eli se varsinainen pääruoka on yleensä liha- tai kalaruoka ja dolce on sitten jälkiruoka. Lisäksi, secondon kanssa on tapana vielä tilata joku contorno, eli lisuke, tyyliin perunaa, kasviksia tms..

Oikeasti kukaan ei tietenkään jaksa syödä ensin jotain prosciutto-lautasta, sitten kulhollista pastaa ja liharuokaa lisukkeineen päälle. Niinpä käsittääkseni on aika tyypillistä tilata antipasto ja lisäksi joko primo tai secondo.

Sitten ne lisukkeet. Legendan mukaan, jos tilaat secondon, saat lautasellesi pelkästään lihaa, mistä syystä pitääkin muistaa aina tilata se contorno secondon kanssa. Tähän myyttiin luottaen olen yleensä tilannut liharuokani kanssa jotain kasviksia. Lopputulos on sitten ollut se, että minulla on edessäni ihan kiva liha-annos, johon kuuluu myös sopivissa määrin kasviksia. Ja sitten siinä vieressä täysin ylimääräinen ja asiaankuulumaton kippo jotain halvatun rehuja.

Näin käy joka kerta, paitsi silloin, kun kerrankin uskaltaudun jättämään sen contornon pois tilauksestani. Silloin kyllä, jumalauta, kiikutetaan eteeni pelkkä yksinäinen lihaköntti. Eikä puhettakaan, että tarjoilijalle tulisi tilausta ottaessaan mieleen huomauttaa, että neidin kannattaisi varmaan tilata joku lisuke sille köntilleen. Ei, neiti tehköön itse omat virheensä, niin ehkä se sitten oppii. Ja seuraavan kerran päätyy taas tilanteeseen, jossa pöydässä komeilee täysipainoinen annos lihaa ja kasviksia ja lisäksi kulhollinen perunoita, joilla neiti ei tee mitään. No, onneksi pastan kanssa ei ole samanlaista venkoilua (yksi nainen, yksi kulho, ei lisukkeita) ja se on sitä paitsi yleensä parempaa kuin italialaiset liharuuat. IMO.

Tästä päästäänkin sitten ajankohtaiseen ruoka-asiaan, eli onnistuimme kerrakin löytämään ravintolan, johon olimme oikein tyytyväisiä. Mutta miten antiikin kreikkalaisten hymnien mukaan nimetty ravintola voisikaan olla pettymys? Paikka on siis nimeltään Ditirambo (http://www.ristoranteditiramboroma.it/), suosittelemme. Olimme sen verran vakuuttuneita, että teimme pöytävarauksen sunnuntaiksi, jolloin meillä pitäisi olla täällä ensimmäinen satsi vieraita Suomesta.

Kyseinen ravintola löytyi Roma nel Piatto -oppaasta, joka on paikallinen, vuosittain päivittyvä ravintola-arvosteluja sisältävä opas. Olemme käyttäneet kyseisen oppaan puhelinsovellusta, jossa bonarina voi valita ravintolan helposti etäisyyden perusteella. Olen pallontallaajat.net keskustelufoorumin perusteella ymmärtänyt, että Roomassa kannattaa mennä melko ajantasaisen oppaan perusteella, sillä useat ravintolat laskevat tasoaan siinä vaiheessa, kun ovat saavuttaneet hieman mainetta ja asiakasvirta on siltä osin taattu.

Muutenkin sitä alkaa pikkuhiljaa alistua siihen, että jotakin opasta on hyvä hyödyntää, mikäli täällä haluaa syödä hyvin. Kaupunki on täynnä ravintoloita, ja huomattavan suuri osa niistä toimii “turistilta rahat pois”-periaatteella. Pahimmilta tietysti välttyy, jos kiertää kaukaa “menu turistiocoa” mainostavat paikat sekä ravintolat, joilla on sisäänheittäjä.

Trasteverestä muuten löyyy tälläkin tavalla mainostava ravintola. Emme ole vielä kokeilleet.

Tripadvisor tuntuu täällä olevan valitettavan huono opas. Arvioinneissa kuitenkin dominoivat jenkit, jotka tuntuvat yleisesti ottaen painottavan palvelun osuutta ihan liikaa. Hyvääkin ruokaa tarjoava ravintola saattaa saada huonoja arvosteluja, koska tarjoilijat eivät vaivaudu hymyilemään turisteille. Vastaavasti hyviä arvosteluja saattaa saada paikka, jossa sisäänheittäjä vetää korostetulla italoaksentilla “Hello my friend!”-showta. Eipä siinä, saahan sitä jokainen tykätä siitä mistä haluaa, mutta itse otan mieluummin hyvää ruokaa ja tylyä palvelua kuin toisinpäin.