Uneton viikonloppu

Viimeinen viikonloppu Roomassa vierähti pyöriessä kaupungilla kavereiden kanssa ja lyhytelokuvaa duunaillessa. Osallistuimme siis kilpailuun, jossa pointtina on tehdä elokuva ideoinnista viimeistelyyn 48 tunnin aikana. Meille on  muodustunut kisaan osallistumisesta jo jonkinlainen perinne, joka tarjoaa hyvän syyn viettää viikonloppu yhdessä ystävien kanssa maltillisesti juopotellen ja yhteisen luovan tekemisen parissa hääräillen.

Tänä vuonna tietysti piti elokuvanteon ohella päästä myös näkemään Roomaa ja kuvausteknisesti äidyttiin varsin kokeelliseksi. Sana “moderni” oli paljon ilmassa, varsinkin perusteluna erilaisille persoonallisille ratkaisuille. Lopputuloksena elokuva, jonka takana ei nyt ehkä ihan molemmilla jaloillaan uskalla seistä. Esim kuolematon: “Odota, sä oot minä!”-repliikki kuvaa pätkän meininkiä aika hyvin.

Emme ole kahdestaan saaneet oikeastaan ollenkaan kierreltyä täällä baareja, joita löytyy vaikka kuinka jo kotikadultammekin. Porukalla pääsimme kuitenkin kurkkimaan niitäkin. Yllättävää oli se, että baarit menevät jo kahdelta kiinni. Joka ilta tuossa vaiheessa nee jotka baariin asti ylipäänsä jaksoivat, olivat kuitenkin jo sen verran poikki, ettemme enää alkaneet selvittää, mistä olisi löytynyt myöhäisempää biletystä tarjoavia klubeja.

Kavereiden toiveesta on nyt myös pizzapaikkoja katsastettu. Dar Poeta oli oikein mainio, bonuksena ihana tarjoilija, joka oli kuin ilmetty nuori Madonna. Ehkä vielä parempi oli kuitenkin Bir & Fud, joka oli salakavalasti naamioitu baariksi, mutta jonka takaosassa lymysikin ravintolasali. Paikka tarjosi erittäin hyvää pitsaa, valikoiman hyviä oluita (ei viiniä) sekä pienen määrän muita annoksia (nämäkin yhden kokeilun + muihin pöytiin katselemisen perusteella laadukkaita).

Toisaalta vieraamme saivat myös maistaa ankeampaa italialaista ravintola- ja palvelukulttuuria: eräässä ravintolassa pöytään kannettiin annoksia, joista osa oli kerrassaan vääriä ja osa poikkesi selvästi menussa kuvatusta. Samaisessa paikassa meille ei useista kyselyista ja lopulta lähtemisellä uhkaamisesta huolimatta saatu tuotua laskua pöytään. Varsin kummallista.

Yhä uudestaan täällä joutuu toteamaan, että vaikka olisikin ihanaa löytää ihan itse ja sattumalta niitä hyviä ravintoloita, niin kuukausi ei siihen tunnu riittävän. Kävelemällä sisään johonkin kivan näköiseen paikkaan päätyy melkein aina ravintolaan, jonka toimintaperiaatteena on tarjota keskinkertaista ruokaa turisteille. Sinänsä tällaisilta paikoilta on ihan rationaalista panostaa siihen, että saadaan matkailija houkuteltua pötään ja tilaamaan sapuskaa. Sillä, onko ruoka tai palvelu tilaamisen jälkeen asiakkaan mielestä hyvää, ei ravintolan tuloksen kannalta ole suurtakaan merkitystä. Turistista ei kuitenkaan saa kanta-asiakasta millään, ja uusia potentiaalisia asiakkaita virtaa kaupunkiin koko ajan.

Sen sijaan http://www.romanelpiatto.it/ -opas on osoittautunut suorastaan korvaamattomaksi avuksi hyvien ruokapaikkojen löytämisessä. Siitä löytyvät ne ravintolat, joissa paikalliset käyvät syömässä, joissa ruoka on tehty hyvin, joissa ei ole punavalkoruudullisia pöytäliinoja eikä Luigia ovella heittämässä jengiä sisään. Näihin ravintoloihin joutuu kyllä varsinkin kesäviikonloppuina tekemään pöytävarauksen tai jonottamaan. Ero vain on sen verran merkittävä, että se kannattaa. Hinta taas näissä paikoissa voi olla edullisempikin kuin ravitsemusliikkeissä, joissa sisäänheittäjä veistelee että: “Whaddaya want? Pizza, pasta? We'we got everything!”.

Pizzaa Bir & Fudissa

Vieraiden lähdettyä yritämme toipua viikonlopusta. Vielä 4 päivää jäljellä, ja niistä pitäisi ottaa irti kaikki mahdollinen. Tällä hetkellä kuitenkin, hieman väsyneenä ja darraisena alkaa olla jonkinlaista lähtöhaikeutta ilmassa.

PS. Yli 1000 sivun katselua! WTF?